Tavoitteellinen kilpaurheilu ja opiskelu ovat jo pitkään olleet vastakkainasettelun kohteena, ja varsinkin Suomessa näiden kahden yhdistäminen koetaan yleensä tuskallisen vaikeaksi. Ensimmäisen vuoden opiskelijana omat kokemukseni ovat vielä melko vähäiset, mutta pyrin ”vastaamaan” kysymyksiin, jotka ainakin itselleni nousivat päällimmäisiksi hakiessani opiskelemaan hammaslääketiedettä.
Ensimmäiset kaksi vuotta opinnoista pyörivät yhdessä medisiinareiden eli yleislääketieteen opiskelijoiden kanssa. Oikeastaan koko ensimmäisen vuoden opinnoista vain PBL-tapaamiset ovat olleet pakollista läsnäoloa vaativia. Juuri näiden samaisten tapaamisten kanssa voi tulla ongelmia, jos omaan harjoitusohjelmaan kuuluu aamu- ja iltatreenejä. Tältä kannalta katsoen ainoita koronan aiheuttamia etuja ovat olleet etä-PBL-ryhmät! Nämä mahdollistivat osallistumisen pidemmille leireille loma-aikojen ulkopuolella ilman, että ylimääräisiä lisätehtäviä kertyi. PBL-opetusten ajankohtia voi myös suhteellisen helposti järjestellä vaihtamalla päittäin toisiin ryhmiin kuuluvien vuosikurssilaisten kanssa.
Hammaslääketiede on tunnetusti akateeminen käsityöammatti, jonka opinnot etenevät kiihtyvällä tahdilla kohti valmistumisenjälkeistä epävarmuutta omasta osaamisesta. Kahden ensimmäisen vuoden opinnot ovat puhtaasti teoreettisia: uutta tietoa on omaksuttava paljon. Luentojen ja PBL-tapaamisten väliin jäävä aika tulisi käyttää harjoitteluun, mutta samaan aikaan myös opetettujen asioiden omaksumiseen. On tehtävä valintoja, tai suunniteltava aikataulunsa tarkasti. Joka tapauksessa aikaa ilman suorittamisen tunnetta on vähäisesti, ja välillä saattaa tuntua siltä, että sellaista tärkeää "suorittamatonta aikaa" ei jää käteen ollenkaan.
Preklinikan jälkeen pääsemme sormet vapisten potilaiden kanssa tekemisiin. Erkaannumme medisiinariystävistämme ja kohdistamme viimein katseemme hammaslääketieteeseen täyspäiväisesti. Kun opeteltavat asiat alkavat tuntua yhä tärkeämmiltä omaa alaa ajatellen, opintojen paino vaakakupissa kasvaa. On jälleen tarkasteltava tilannetta ja osattava priorisoida oikeita asioita, oikeassa suhteessa. Jos opinnot eivät jo tässä vaiheessa tuo tarpeeksi haastetta, sen tekee viimeistään hektisen urheilija-arjen aikatauluttamien.
Surullisinta on, että rakas laji alkaa tuntua enenevissä määrin taakalta opintojen yhteydessä. Väsymys voi tehdä itselle tärkeistä asioista vastenmielisen tuntuisia. Lukion ohella kovatasoinen urheilu oli mahdollista esimerkiksi lukioiden urheilulinjojen kautta. Hammaslääketieteen opinnot eivät kuitenkaan salli kurssihyvityksiä tai kahden viikon leirejä. On tehtävä valtavasti töitä, jotta voi menestyä opinnoissa ja urheilukilpailuissa samaan aikaan. Opinnot tarjoavat meille tulevaisuuden, tämän vuoksi usein hopealle jäävät nimenomaan jopa ne kaikkein tärkeimmätkin lajit.
Tavoitteellisen urheilun jatkaminen vaatii huomattavasti enemmän vaivaa ja suunnittelua, jotta PBL-tapaamiset ja toivottavasti pian jatkuvat lähiluennot saadaan sopimaan omaan harjoitusaikatauluun. Myös moniin opiskelijatapahtumiin osallistuminen saattaa jäädä vähemmälle, mikä voi joskus olla ratkaiseva tekijä kahden vaiheilla tasapainottelevalle urheilijalle.
Onko tavoitteellisen urheilun ja hammaslääketieteen intensiivisten opintovuosien yhdistäminen siis mahdollista? Vastaukseni on kyllä, mutta pienellä varauksella. Kaikkien olisi tärkeää tehdä asioita, joista nauttii vastapainona opiskelulle. Löydämmehän sellaiselle luksukselle aikaa? Toivottavasti, vielä ainakin niin kauan kuin olkapäät vain kestävät.
Eemil Kylmä (feat. Minka Halava)
Kirjoittaja on katkera, kloorin hajuun turtunut, kirjoittamiseen huijattu bloggari ja aloitteleva urheilutoimittaja.
Yorumlar