Osaaksä?

Päätoimittajan tervehdys

Syksy -23

Kolmas opiskeluvuosi on kirinyt jo puoleenväliin. Olemme saaneet ensikosketuksemme klinikkaan ja omiin potilaisiin, sekä alkaneet jännittää kariologian taitopajan loppukoetta. Keväällä meitä odottaa lisäksi muun muassa endodontia, jota kohti olemme edenneet pienellä jännityksensekaisella odotuksella.

Erään potilaani vanhempi kysyi minulta: "Olettekos tätä paljon tehneet?". Kyseessä oli kolmas koskaan suorittamani suun perustutkimus. Menin hieman lukkoon yllättävästä kysymyksestä ja kyseisen isän tiukasta äänensävystä. Kysymys sai minut tuntemaan oloni hyvin tarkkailluksi, aivan kuin olisin kuullut pojan isän ajatukset "osattekste oikeesti"? Mietin hetken, mitä vastaan.

Kevät meni pitkälti sormitukea hakiessa sekä Frasaco-blokkeja ja I-luokan kaviteetteja poraillessa. Opettelimme kariologian ja parodontologian perusteita.

Aloitimme kolmannen vuoden syksyn mikrobiologian kurssilla, joka oli ohi muutamassa viikossa. Suusairauksien peruskurssit käynnistyivät saman tien mikrobiologian tentin jälkeen. Pääsimme tutustumaan puuduteaineisiin, II-luokan kaviteetteihin, furkaatioiden instrumentointiin ja paikkaylimäärien hiontaan. Suoritimme parodontologian taitopajakokeen kunnialla ja melkoisen jännittyneinä. Paikkailimme Frasaco-hampaita hieman lisää. Seurasimme viitosia klinikassa. Teimme klinikkapareillemme suun perustutkimuksen.

Marraskuun puolivälissä ensimmäiset kahdeksasluokkalaiset saapuivat klinikalle meidän kolmosten hellään huomaan. Vapisevin käsin aloitimme ekstraoraalitutkimuksen, ja etenimme pikkuhiljaa laskemaan hampaat ja tutkimaan Anglea. Jotkut pääsivät opettajien kehottamina tekemään jo paljon taitopajassa harjoiteltua hammaskiven poistoakin. Pikkuhiljaa pääsimme varailemaan useampia "seiskojen pinnoitus + anti-inf" -aikoja. Keväällä meitä odottavat ensimmäiset aikuispotilaat ja kenties jopa ensimmäiset paikkaukset.

Mitä siis vastasin kysymyksen esittäneelle herralle?

Vastasin, että olemme koko syksyn tehneet harjoittelua. Sehän pitää paikkaansa. Olemme itseasiassa keväästä asti istuneet pitkiä tunteja taitopajassa ja opetelleet alkeista alkaen monipuolisesti useita tärkeitä hammaslääkärin taitoja. Olemme kehittyneet valtavasti jo pelkästään puolen vuoden aikana. En missään nimessä tarkoita, että olisimme jo konkareita, tai että osaisin vielä itsevarmana arvioida karieksen aktiivisuutta tai syvyyttä. Mutta harjoittelua olemme tehneet valtavasti. Tarkoitan siis, että ymmärrämme sormituesta, peilin käsittelystä ja potilaan kohtaamisesta pikkuhiljaa enemmän.

Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä kurssikavereistani, joiden kehittymistä olen saanut seurata ylpeänä oman kehittymiseni lomassa. Olemme lähentyneet kurssina huomattavasti verrattuna vaikkapa ensimmäiseen opintovuoteen. Kurssilaisille -- kollegoille -- on helppo puhua huolistaan ja heiltä on helppo kysyä apua itseä askarruttaviin asioihin. Kandihuoneelta löytyy aina auttava käsi Apotin sokkeloihin ja opettajilta vyöryää loputtomasti hyviä vinkkejä toimenpiteisiin. Hygienistit pitävät huolen välillä unohtuvasta ergonomisesta työasennosta.

Olemme hyvässä huomassa ja oppimistaipaleemme on vasta alkanut. Kevät on täynnä uutta opittavaa ja koettavaa. Haastavinta tällä hetkellä taitaakin olla kevään odottaminen, kun ei millään sitä malttaisi tehdä. Klinikkapäivät ovat pitkiä, mutta niitä odottaa silti hartaasti aina viikon päivät. Kenties vuoden päästä intensiiviviikkojen jälkeen odottaminen tuntuu jo siedettävämmältä, melkeinpä levolliselta. Toistaiseksi janoamme kuitenkin uusien haasteiden eteen malttamattomina.

Minka Halava

(Edelleen) Organon Dentalen päätoimittaja 2024

Kirjoittaja on pahasti myöhässä syksyn artikkeleiden kanssa, aivan kuten toimituksensakin.