top of page

Koulutusohjelman johtajan haastattelu

OD päätoimittaja

Jaana Rautava, on kulunut kaksi vuotta siitä, kun liityit joukkoomme. Monelle olit alussa täysin uusi kasvo, joten OD:n toimitus päätti tarttua toimeen ja tutustuttaa lukijamme lähemmin persoonaan tittelin takana.



Mitä kaikkea olet ehtinyt tehdä urallasi ennen nykyistä rooliasi koulutusohjelmamme johtajana?

- Valmistuin vuonna 1998 Turun yliopistosta, jonka jälkeen tein pitkään puolet tutkimustyötä aiheena suusyöpä Turun yliopistossa ja TYKS:ssä ja puolet kliinistä työtä yksityisvastaanotoilla Turussa ja Raisiossa. Väittelin vuonna 2006, jonka jälkeen olen kahdesti ollut post doc tutkijana, ensin Bostonissa Harvardin yliopistossa ja myöhemmin Torontossa Hospital for Sick Children:ssä ja Toronton yliopistossa. Erikoistumisen suupatologiksi tein myös Turun yliopistossa. Terveyskeskuksissa olen toiminut muutaman vuoden, Virtain, Lohjan sekä Raision terveyskeskuksissa. Viimeiset reilu 10 v ennen muuttoa Helsinkiin työskentelin opettajana ja myöhemmin suupatologian professorin sijaisena Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella, sekä hoidin limakalvopotilaita TYKS:ssä. Johdin Turun hampaan koulutusohjelmaa 2,5 v.

Mikä on nykyisessä työssäsi parasta?

- Pidän suunnittelemisesta, aikatauluttamisesta, kehittämisestä ja kaikenlaisesta organisoimisesta. Toisaalta tykkään tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa sekä erilaisten osaajien kanssa. Toivon voivani vaikuttaa asioihin kaikkien eduksi. Monipuolinen työnkuva ja itsenäisyys työssä ovat myös minulle tärkeitä.

Entä mitkä asiat tuovat sinulle iloa vapaa-ajalla?

- Perhe ja ystävät sekä luonto ovat tärkeitä ja irrottavat työstä. Toisaalta täytyy sanoa, että tutkimustyö ja kirjoittaminen on eräänlainen harrastukseni ja käytän siihen melko runsaasti vapaa-aikaani.

Mikä oli paras opiskelijatapahtuma opiskeluaikanasi?

- Monesti kurssimme omat pippalot olivat hauskimmat. Tosin valmistuin kurssilta, jonka jälkeen Turussa peruskoulutus lopetettiin 10 v:ksi, niin eipä meitä muita lopuksi ollutkaan kuin me vajaa 25 opiskelijaa. Mutta varhaisempina vuosina kohokohtana on jäänyt mieleen matka tutustumaan Karolinskan hammaslääketieteen koulutukseen, jossa olimme opiskelijat ja opettajat yhdessä juhlimassa laivan yössä.

Oliko sinulla kandina tarkkaa kuvaa siitä, mihin haluat erikoistua ja mitä toimenpiteitä et todellakaan halua tehdä yhtään enempää, kuin on välttämätöntä? Onko nämä asiat muuttuneet opiskeluajoista?

- Ei ollut tarkkaa kuvaa ja halusin pitää mieleni avoimena. Ajattelin kuitenkin valmistumisen jälkeen, että voisin olla eniten kiinnostunut suu- ja leukakirurgiasta ja suuntasin sinne syväreitteni ja väitöskirjani kanssa. Kun pääsin väitöskirjatyön ohella tekemään enenevässä määrin kirurgiaa, huomasin nopeasti, ettei se ollut minun juttuni. Oikominen oli minulle vieraimman tuntuista ja protetiikan koin opinnoissa haastavana, sitä kerkiää tulla niin suppeasti. En olisi voinut ajatellakaan suupatologian erikoisalaa nuorempana, ehkä yritin jopa vastustaa kiinnostustani sitä kohtaa, kun tilaisuus tuli vastaan, koska näin itseni kliinikkona, hoitamassa potilaita. Mutta sitten monen eri tekijän summana, joista tärkeimpiä olivat sen anti tutkimuksellisesti, suupatologia vei voiton ja tärkeä osa sitä oli, että sain perustaa osana erikoistumistani TYKS:iin suun limakalvopolin.

Opiskelijoiden ryhmäytyksissä perinteinen tulikoe on keksiä jokin hauska fakta itsestä. Onko sinulla jokin ässä hihassa, jonka voit heittää tällaisissa täpärissä tilanteissa?

- Osaan soittaa harmonikkaa. Onko tarpeeksi omituista?

Jos voisit nyt lähettää pienen viestin itsellesi kandina, mitä se sisältäisi?

- Pyri tekemään asiat hyvin, mutta muista, että heti ei voi osata kaikkea, oppiminen vie aikaa.



EXTRAT:

horoskooppi: Vesimies

lempiväri: Sininen

suosikkijäätelö: Lakritsi




Haastattelija:

Alisa Toivanen

17 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page