Vuoden kandinakin palkittu Saku Lauretsalo, 30, suostui iloksemme valmistuvan opiskelijan haastatteluun. Kysyimme tulevaisuuteen ja opintojen päättymiseen liittyviä tuntemuksia ja paljon muuta! Suurkiitos vastauksista, Saku, ja menestystä tulevaan!
Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset koulun loppumisesta? Mitä jäät kaipaamaan?
- Päällimmäiset fiilikset ovat jotain haikeuden, helpotuksen ja kiitollisuuden sekamuotoa. Oli helpotus nähdä vikan klinikkakevään opintopisteet suoritusotteella, mutta samaan aikaan mielen valtasi jonkinlainen melankolia: tässäkö tämä nyt oli? Koulu varmaan jättää hetkeksi jonkinlaisen tyhjiön sisälleni. Jään kaipaamaan koulusta yhteisöä ja sen tuomaa merkitystä. Ikävä tulee myös kurssikavereiden yhteisiä unari- ja kandihuonehetkiä. Ennen kaikkea ikävä tulee omaa kurssiani. Uusien tuulien puhaltaessa tiedän, että osan kanssa koulukavereita lähdetään eri teille. Yhteydet pysyvät kuitenkin läheisimpien ystävien kanssa.
Mikä on ollut opintojen osalta parasta ja mielenkiintoisinta?
- On kyllä vaikea kysymys, on niin paljon kiinnostavia opintoja takana päin. Sanotaan, että mielenkiintoisin opintokokonaisuus oli H5:n suupatologian kurssi. Myös hammastrauma-kurssi H4:llä oli kiinnostava. Opinnoissa kuitenkin parasta on se, että niitä tehdään yhdessä. Aina on jaksanut väsyneinäkin hetkinä painaa eteenpäin, kun tietää koko muun kurssin olevan samassa tilanteessa. Tällä alalla opiskelussa hienoa on myös se, että kehittymisen näkee varsin lyhyellä aikavälillä – niin oman kuin kurssikavereiden.
Koska kukaan meistä ei ole täydellinen, kerro jostain pahasta mokasta mikä sinulle on sattunut. Miten selvisit siitä?
- Katkaisin nelosen keväällä endosondin d.36 mesiolinguaaliseen kanavaan. Olin tekemässä uusintajuurihoitoa ja vastaanottoa oli seuraamassa kaksi alemman vuosikurssin kandia. Siinä sitten tuumin, että miten ihmeessä saan sondin kärjen pois kanavasta ennen kuin opettaja tulee paikalle. Selkää pitkin valui hiki ja sydän löi aika tiuhaan. Totesin ääni väristen muille kandeille, että ”tää sondi jäi hieman retentioon” toivoen, ettei potilas ymmärtäisi tilannetta. Lopulta – ihme kylläkin - sondin kärki tuli pois ja opettajakin tuli huoneeseen. Hän kysyi, että miten täällä menee, niin vastasin vain, että ”hieman ahdasta näissä kanavissa :’)”.
Kerro paras muisto opiskelijatapahtumien osalta!
- Yksi erityisen mieltä lämmittävä muisto on se, kun nelosen syksyllä -21 järjestettiin vuosikurssibileet koronarajoitusten purun jälkeen. Se oli ensimmäinen isompi kokoontuminen ja oli mahtavaa nähdä kaikki koolla pitkän lockdownin jälkeen. Mieleen on jäänyt myös vujut -23, kun minut palkittiin vuoden kandiksi. Kiitos siitä kaikille äänestäneille <3
Mitkä asiat jännittävät ja innostavat tulevaisuudessa?
- Tällä hetkellä tulevaisuus jännittää ylipäätänsä. Miten ”uusi” elämä ja arki lähtee rullaamaan, kun viimeiset viisi vuotta on mennyt tutussa ja turvallisessa Meilahdessa opiskellen? Olen nauttinut opiskeluvuosista ja saanut elämääni niin paljon hyvää, että jännittää luopua tästä elämänvaiheesta. Työelämä kuitenkin innostaa. Odotan, että pääsen hammaslääkärinä tekemään enemmän omia mielijuttuja. Matkustelu innostaa myös paljon. Tällä hetkellä suunnitteilla on monta matkaa, joista osan teen yksin ja osan kavereiden kanssa. Koulusta vapautuva vapaa-aika innostaa myös - aikaa löytyy vihdoin uusille harrastuksille :)
Mitä teet vapaa-ajallasi? Kerro oma suosikkitapa ajatusten nollaamiseen stressaavien opintojen keskellä!
- Vapaa-ajalla käyn salilla, pyöräilen, soitan pianoa, pelaan ahkerasti Duolingoa (arabiaa :D) ja luen kirjoja. Viimeksi tuli luettua Frank Martelan Elämän tarkoitus. Kertonee varmaan jotain mihin pisteeseen psyyke on tullut vitosen jälkeen, heheh. Joskus vapaapäivät menevät kyllä vaan sängyllä maatessa puhelinta selaillessa. Suosikkitapa nollata ajatukset on käydä puntilla tai soittaa pianoa. Erityisen stressaavina hetkinä näen kavereita ja teen jotain ihan muuta, kuin sitä mikä stressiä aiheuttaa. Mainittakoon tässä myös, että koulumme speksi on toiminut aikamoisena henkireikänä kaikki opiskeluvuodet.
Millä tavalla koet muuttuneesi ihmisenä näiden viiden vuoden aikana?
- Aloitin koulun, kun olin 25-vuotias. Ajattelin silloin, että tulen astumaan liian suurin saappaisiin opiskellessani hammaslääkäriksi. Näin itseni pienenä ja olin epäuskoinen menestyksestäni tulevissa opinnoissa. Ennen koulua olin myös ollut yhtenään viisi vuotta työelämässä ja koin olevani jollakin asteella eräänlainen duunari akateemikkojen keskellä. Ympäristöllä on kuitenkin suuri vaikutus ihmiseen. Kannustavien ihmisten ympäröimänä oma tyyli opiskella löytyi. Itsevarmuuteni ja oma identiteettini on vahvistunut hurjasti viimeisen viiden vuoden aikana. Hampaan opinnot nostattavat myös opiskelijan resilienssin uudelle tasolle. Tarkoitan, että klinikan aikana kasvukivuilta ei voi välttyä, mutta lopussa kiitos seisoo.
Lempparitoimenpide?
- Tällä hetkellä lemppari on ehdottomasti ylämolaarin poisto separoimalla. Toimenpide, jossa pitää olla huolellinen, mutta ei erityisen pikkutarkka :)
Haastattelija:
Eelis Kauppinen
Comments